Sveitsin menestys ei ollut yllätys

Jääkiekon MM-kisojen lohkovaiheet on nyt saatu päätökseen. Tukholman lohkon kärjessä komeilee Sveitsin joukkue, mikä on ilmeisesti suurelle osalle faneista jopa yllätys. Näin ei tulisi olla, sillä "Keski-Euroopan punakoneen" nousu kiekkoeliittiin on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa. On suorastaan tyhmää väittää, että Sveitsin pärjääminen kisoissa on yllätys.

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt tämän tekstin tekemistä, mutta eilen lukemani otsikko MTV3:lta sai hieman nauramaan. Siinä puhutaan kisojen suurimman yllätyksen olevan Sveitsin mm-vire. Tämä ei ole totta, suurin yllätys nähtiin luultavasti, kun Ranska voitti Venäjän. Sitten tulevat Slovakian tappio heikommalleen sekä Suomen ja Tsekin pyristelyt Latviaa ja Tanskaa vastaan. Sveitsin menestys ei ollut suurin yllätys, lohkovoitto oli pienoinen sellainen. Vaikka viime vuonna Sveitsi oli vasta 11., niin silti odotukset tälle vuodelle olivat kovat. Viime vuotinen oli työtapaturma. Tänä vuonna joukkue on pelannut lähempänä omaa tasoaan. 

Pohjat Sveitsin nousulle ovat olleet olemassa jo pitkään. 1990-luvun lopulta
alkaen maassa on panostettu selkeästi enemmän junnutuotantoon ja siihen on oikeasti laitettu rahaa, toisin kuin nyt Suomessa. Tästä on esimerkkinä kohtalaisen nuorekas joukkue, olkoonkin että mukana on myös muutama vanhemman puoleinen sotaratsu, kuten Martin Plüss, nuorena tähtenä taas 90-luvulla syntynyt Niederraiter. Joukkue on myös onnistunut saamaan omia, kotikasvatettuja pelaajia kentälle ja nämä ns. kahden passin kansalaiset on onnistuttu välttämään suurilta osin. Laadukas junnutyö ja toisaalta panostaminen myös organisaatioihin on tuottanut kehitystä ja tulee myös kasvattamaan tason laajuutta myös tulevaisuudessa. Suomessa taas suunta vaikuttaisi olevan toinen - NHL-tason pelaajien määrä vähenee ja ennen tavallisiksi luokitelluista junnuista puhutaan "superjunnuina", kun he pääsevät nuorina sm-liigaan. Toki joukossa on myös muutama lahjakkuus.

Maassa on myös jatkuvasti ollut korkeammat rahalliset panostukset kiekkoilun (tason) kehittämiseen. Perusteluina käytän tätä kaaviota. Se on suuntaa-antava, eikä niinkään täsmällinen ilmaisu siitä, miten tilanne on. Joka tapauksessa ero on valtava - Sveitsin liigan pienimmän budjetin omaavat joukkueet operoivat about samalla budjetilla, kuin Suomen liigan suurimman budjetin omaava joukkue (Kärpät). Rahallinen panostus on saanut liigaan monia kovempiakin pelaajia mukaan ja samalla on saatu pidettyä pelillinen taso kovana. Kova taso taas pakottaa oman maan pelaajia harjoittelemaan kovaa ja kehittymään, jotta paikka kaukaloista aukeaisi.

Suomessa Sveitsin liigaan ja Sveitsiin suhtaudutaan useasti vähätellen ja aliarvioiden, ainakin kiekkoilun osalta. Tätä osoittaa juuri yllä mainittu artikkeli, sillä Sveitsin nousu ei ole yllätys. Mediassa myös vähätellään paljon Sveitsin liigan kovuutta, vaikka sen taso on lähellä - ellei jopa parempikin - kuin SM-liigassa nykyään. Seuratasolla Suomessa taas vähätellään paljon rahan merkitystä. Valitettavasti raha saa pelaajat menemään kovempaan seuraan (ja kehittymään). Kovilla pelaajilla saadaan myös yleisöä enemmän lehtereille. On naiivia ajatella, että Suomen liigan taso pysyisi samana vuodesta toiseen suurin piirtein samoilla budjeteilla, kun muut liigat samaan aikaan satsaavat rajusti kehittääkseen kiekkoilua. Sveitsissä on saatu aikaan tasokas liiga, joka nousee vielä kovemmaksi koko aika, kun taas Suomessa kyseessä on kuoleva joutsen, hiipuva liiga, jonka taso tulee vielä laskemaan tulevaisuudessa. Siitä myöhemmin jossain toisessa tekstissä.

Sveitsiläiset osaavat myös fanittaa, kuten muutkin keskieurooppalaiset. Yleisö pitää aivan toisenlaista meteliä kuin Suomessa ja tunnelma peleissä on fanaattinen. Siitä saatiin osoituksia jo joissain alkusarjan otteluissa. Myös tunnelmasta tulisi ottaa mallia ja saada Suomessa fanit huutamaan ilman alkoholiakin, sitoutumaan seuraan.

Sveitsissä on vahva urheilemisen kulttuuri ja se näkyy myös tekemisessä. Menestys ei ole yllätys, jos seuraa taustatoimintaa tarkemmin. Toki myös muiden joukkueiden pelaajien huonous auttaa, mutta se ei ota mitään pois Sveitsin saavutuksilta. Lohkovoiton jälkeen vain taivas on rajana. Uskonkin, että nämä kisat viimeistään sementoivat Sveitsin paikan kahdeksan kovimman kiekkomaan joukossa, kävi loppupeleissä miten kävi.